Itselläni on ollut joskus 13-14 vuotiaana alahuulessa koru. Luojan kiitos olen ottanut sen pois.
Tällä hetkellä navassaa yksi, mutta eihän yksi riitä, vaan suunnitteilla on toinenkin napaan ennen kesää.
Lähinnä toivoisin kommentteja niiltä ketkä omistavat/ovat omistaneet kielikorun.
Tarkoituksena olisi matkan jälkeen mennä ottamaan. Kertokaa kokemuksianne/ystävienne kokemuksia kyseisestä lävistyksestä?
Olen aivan onneton lävistyksen ottaja. Löytyy piikkikammoa, verikammoa ja ennen kaikkea kipukammoa. Napakorun uskaltauduin mennä ottamaan puudutuksen kera ja hurjalla huudolla.
Tärisin siinä penkissä silmät kiinni ja yritin ajatella jotain kivaa.. (okei, muistan että ajattelin euron juustoa sillä hetkellä.. -.-) Eihän se edes sattunut ja sitten nauratti.
Melkein samaa aihetta jatkaen. Kenttäkisoissa kun pitää olla se tietolappu näkyvissä, niin siinä kysytään veriryhmää. Viime kesänä piti siis mennä ottamaan verikoe sen takia. Meinasin oikeasti jättää koko kisat väliin ettei tarvitse mennä verikokeisiin. Itkin koko h3lvetin matkan sairaalaan ja itkin aivan hysteerisesti vielä siinä penkissä. Verikokeen jälkeen purskahin nauruun ja totesin että ei se edes tuntunut missään..
Voitte siis kuvitella mitä tulee olemaan kielikorun kanssa.
Ja joo, moni tulee sanomaan (tai ainakin miettii päässään), että miksi mennä ottamaan jos noin vaikea?? jaa,a en jaksa edes miettiä. Ehkä haluan sitä vaan niin paljon.
Tai sitten menen pienessä hiprakassa ottamaan, etten edes tajua itse mitään. (okei unohtakaa toi..)
Mulla on kielikoru ja en todellakaan suosittele :D Kumpikin tatuointi ollut kivuttomampi/hepompi kuin se (ja kumpikin on kivuliailla paikoilla luiden kohdilla)!
VastaaPoistaMulla oli viikon niin kieli kuin kaulasta imusolmukkeetkin turvonneet... Sattui myös aivan jumalattomasti jos yritti puhua. Ei voinut puhua eikä syödä viikkoon oikeastaan mitään. Puhumista piti harjoitella todella paljon, ettei sössöttäisi. Nykyään taas sössötän puhuessani jos otan korun edes hetkeksi pois :D
Se itse lävistyskokemus oli myös kamala. Ei sattunut, mutta meinasin pyörtyä kun nousin siitä tuolista ylös kun jännitys tavallaan loppui.
Itellä taas kielikoru oli tosi helppo nakki, ei sattunu paljoa yhtään, vaikka vähän jännittiki. Verta tuli vähäsen, ei paljoa, kuten esim. napakorussa mulla tuli. Sitten jälkikivut olikin asia erikseen. Puhuminen oli tosiaan hankalaa ja syöminen....ei edes puhuta siitä. Pilttiruoalla pärjäsin pari päivää, kunnes sitte aloin syödä normiruokaa. Mutta koru tosiaan niin hieno, että onneks en jättäny välistä :)
VastaaPoistaKiitos paljon molemmat vastauksistanne! Olen itse myös kuullut että toisilla aivan oireeton ja toisilla taas tulee kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat. Itseäni pelottaa vaan juuri se lävistyshetki , piikkikammoinen kun olen. Uskon että kestän sen jälkikivun. Tulen sitten kertomaan oman kokemukseni tänne. Jos nyt rohkeus riittää sinne asti :)
VastaaPoista