Rest In Peace

Nyt alkuun vähän arkaluotoisempi asia, läheisen kuolema. Omalle kohdalleni ei ole ikinä (onneksi) sattunut läheisen kuolemaa. (okei pappa, mutta häntä en ollut koskaan nähnyt..) Saatiin tänään tallilla aamulla soitto että yksi kaveripoika oli jäänyt junan alle perjantai aamuyöllä. Humalapäissään oli lähteny ilmeisesti kävelemään raiteita pitkin, juna oli tullut ja kuoli toivottavasti samointein. Älkää ikinä, ikinä ikinä päästäkö ketään humalassa yksin liikkeelle. Ei tiedä oliko sammunut raiteille, vahingossa jäänyt alle vai oliko vihaspäissään lähtenyt juhlista ja äh, ei voi olla.. Poika oli ikäiseni eli 17 vuotias, ja yksi mahtavimmista ihmisistä ketä tunsin. Aina iloinen ,nauroi, ystävällinen ja kohtelias. Ihan huipputyyppi. Näköjään parhaat lähtee ekana.
Ihmiset käsittelevät surua eri tavoin. Meillä kun tallilla kuultiin asiasta niin ensin ei edes itkettänyt, menin ihan shokkiin ja en voinut uskoa koko asiaa. Sitten koulutunnilla tuli se itku ja siitä ei tullut loppua. Ratsastin koko tunnin kyllä mutta itketti aivan kamalasti. Nyt tuntuu että ei voi ajatella mitään muuta.  Sitä alkaa miettimään että olisi voinut sanoa jotakin enemmän, toisin, kertonut miten hyvänä tyyppinä häntä pidin. No nyt on myöhäistä.

Lepää rauhassa pikkunen <3

Asiaan.. (Tämän kirjoitin jo aamulla Minnalla, milloin en tiennyt edellisestä asiasta mitään.)

Koeviikko vetelee viimeisiään eli kerkeän ahkeralta lukemiseltani (laiskettelultani) tulla tännekkin. Varoitus, saattaa tulla astetta sekavampaa tekstiä syystä että olen täällä valmentajallani kissavahtina ja heräsin 5 min sitten ja teki hirveästi mieli tulla postailemaan näin aamutuimaan.
Väsymys menee viimeyön piikkiin, olen samaisen kaverin kanssa täällä jonka kanssa olin tuolla amerikassakin, no puol kaksi yöllä kun oltiin juuri käymässä nukkumaan niin eiköhän muutama tallikaveri soita että pitää hakea kotiin jostain ihme paikasat. Jumpinit päälle ja popit autossa täysille että pysyi hereillä. Tässä nyt ollaan sohvalla katselemassa simpsoneita ja odotellaan että Minna saapuu ruotsista kotiin.

Onko kellään kokemusta omenanmakuisista kuolaimista? Vertille nimittäin osteettiin sellaiset kumikuolaimet ja tänään olisi tarkoitus testata, saa nähä miten käy. Mulla siis koulutunti tänään ja huomenna mennään Harjuun estekisoihin. Kisat ovat hallimestaruudet eli junnujen pitäisi hypätä 110 cm ja 120 uusinta. Eli tuohon en mene koska en halua ottaa heti kisakauden alussa noin isoa rataa. Mennään siis 80 cm ja 100 cm. Voin jo nähdä silmissäni miten Vertti vetää kaikkien 80 cm läpi kun ei jaksa hypätä niin pieniä. Noh saa nähdä sitten. Varmaan illemmalla saatte kisavideoita.

Eilen oltin maastossa ja poni ei ole ikinä ollut niin hyvä, edes kentällä, kisoissa, missään! Mentiin tiellä pohkeenväistöjä, suosittelen kaikille joilla on mahdollisuus maastoilla. Meillä ainakin teki väistöt 10 x paremmin kun kentällä, johtuu tietysti vieraammasta ympäristöstä, oli läpi maaston irti kuolaimesta ja kulki nätisti.
Laukan nostoissa hyppi kyllä pystyyn aavistuksen ja alkoi pukittelemaan paikaallaan, silleen tiedätte pystyyn, pukki, pystyyn pukki? sitten kun antoi pohkeita niin lähti eteenpäin ja jatkoi kiltisti matkaa. (Okei mulla oli belhamit suussa, ilman niitä ei olisi tullu mitään.)

Ja heiii, löysin vuoden vanhat rataharjoitus valmennusvideon ! Tässä 90 cm , anteeksi huono laatu.