Kor estekilpailut 16-17.6

Yritän taas selittää mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi tiivistäen viikonloppuni tähän postaukseen. Lauantaina kisapäivä alkoi ihanasti aurinko paistaen. Ainut mikä ei tehnyt päivästäni niin ihanaa oli vaivaset kahden tunnin yöunet, mutta sekin unohtui muutaman kahvikupposen jälkeen. Ensin olin töissä 70 cm luokassa ajanottajana ja autoin muuttamaan rataa seuraavaa luokkaa varten.
  Itse aloitin luokalla 90 cm. Vertti kun on yleensä aina yli energinen niin minun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin hevosen hallussa pitämiseen. No lämpimät kesäilmat olivat pehmittäneet poniraukan pään ja Vertti oli tavallista laiskempi, ja minä en tajunnut verkassa ratsastaa eteenpäin vaan matkustin vaan kyydissä ja nautin kun ei tarvinnut vahtia koska poni sinkoaa alta pois. Radalla se siis näkyi ja Vertiltä tuli aivan turha pudotus perusradalla eli emme päässeet edes uusintaan. Tästä radasta ei ole videota.
  Metrin verkassa tajusin jo itsekkin että nyt pitää ratsastaa. (Okei mitä nyt itse tajuisin, valmentaja siitä huusi että nyt eteenpäin sitä ponia..)  Vertti toimi radalla hyvin. Yksi turha pudotus, mutta olimme silti kuudensia koska oli niin monta 4 vp rataa ja meidän ratamme oli nopein. Ilman tätä aivan turhaa pudotuksta olisimme olleet toisella sijalla.
Metrin rata. Kestää että saan lähtömerkin koska ratahenkilöstö korjaa estettä.

  Kisojen jälkeen toimihenkilö porukka jäi perinteisesti kupposelle jos toisellekkin tallin piha kanttiiniin. Oli muuten reippaan näköistä porukkaa aamulla..

Seuraavana päivänä (HUOM. 11 h yöunilla !!) menin ensin sen jokeriluokan.(lue edellisestä postauksesta jokerin säännöt että ymmärrät (: ) Päivä alkoi kaatosateella ja jatkui melkein koko päivän.Oltiin valmentajan kanssa suunniteltu rata ja minähän siis unohin sen ja hyppäsin aina ekan esteen mikä eteen sattui. Jos olisin tajunnut hyppää sen jokeri esteen kaksi kertaa niin olisin voittanut. Yksi hemmetin este minkä olisin voinut hyppää niin ei.. No tällekkään ei voi enää mitään mutta harmittihan tuo.
Jokeri rata

Sitten se H-hetki. Minun ja hevosen, molempien siis ensimmäinen 110- luokka. Meidän uusi virolainen ratamestari teki edellisenä päivänä TOSI korkeat radat, mutta radankävelyssä huomasimme että esteet oli jätetty normaaliksi jos ei vähän pienemmäksikin 110  luokaksi varmaankin kamalan ilman takia. No ei aikaakaan kun puolet esteistä nostettiin 115 senttisiksi ja hyvin leveiksi oksereiksi. Ajattelin että ei selvitä radasta, mutta se meni erittäin hyvin. Uusinnassa yksi alas, mutta vertti lähti yhtä askelta ennen hyppyyn eikä vain venynyt okserille ja otti takajalalla takapuomin ales. Olin niiiin tyytyväinen ja tästä lähtien kisataan 100-110 cm luokkia :)
110 cm  VIDEOSSA VÄÄRÄ NIMI !!!

Tallilla oli joka päivä kisojen ajan lehdistö kuvaamassa ja haastattelemassa paikalliseen lehteen. Varmaankin suurimmaksi osaksi sen takia että meillä oli tämä virolainen ratamestari joka on suunnitellut kansallisen tason GP 150 luokkia.

Vertti ei ole ikinä käyttäytynyt niin orimaisesti kuin tänään. Naapurin tammalla oli ollut kiima ja vertti oli hirnunut ja kiljunut tammalle, yrittäen astua sitä ihminen vieressä ja suitset päässä. Onneksi saatiin tilanne haltuun ja Vertti palautettua maan päälle... Ensi torstaina meillä on Pantsun valmennus.