torstai 8. joulukuuta 2011

Heppalomaa

Mulla seuraavat neljä päivää heppa/tallivapaata, koska olen kovassa flunssassa. Tekee kyllä ihan hyvää, ja samalla pystyn postailemaan tänne kaikkea turhaa maasta taivaaseen.
Ketään ei varmaan kiinnosta lukea omasta päivästäni, mut kerron nyt tämän kerran. (varmaan joo vain tämän kerran :DD) Yö oli aivan kauhea. Yskä piti mut hereillä aamu neljään saakka, siitä huimat 3 tunnin unet ja koulunpenkille. Nyt päänuppi aivan sekaisin väsymyksestä yritän kirjottaa jotaa heppa-aiheista.

asiaan....

Eli tosiaan mulla oli se edellinen blogi, joka käsitteli aivan samoja asioita kuin tämäkin. Tuntuu tosi hassulta kirjoittaa kaikki asiat uudestaan, varsinkin jos täällä käy "vanhoja" lukijoita. (joitaa ei tosin ollut kun se n.30) Päivitän blogini lähes päivittäin. (Alussa kirjotus into on ihan huipussaan, huomauttakaa jos alkaa tulee postauksii muutaman tunnin välein =D) Alku kankeus kun tästä hälvenee ni alkaa varmasti tämä kirjotuskielikin muuttua sulavammaksi ja paremmin luettavaksi.
Kerron nyt Vertin luonteesta tasosta jne..

Eli siis Vertti on enemmän estehevonen, mutta kovasti on poika parempaan päin koulussakin. Hän on hyvin vahva hevonen, varsinkin esteillä työ on kova pitää poni nahoissaan. Tämän takia olen hypännyt belhameissa, nyt siirrytään mukula viis pala mikälie kuolaimeen.
Jos kaikki menee hyvin niin Vertti tulee vielä hyppäämään kanssani 120-ratoja kansallisella tasolla. Yksittäisenä ollaan menty 140 cm.
Hoitaessa Vertti on aivan ihana tapaus! Kun astut karsinaan niin poika on siellä turpa ojossa pusuttelemassa ja haluaa olla koko ajan läsnä tekemisissäsi. (Joo, jos harjaan häntä niin tää tulee "harjaamaan" minua..) Kengitykset, Lastaukset jne kaikki menee ku vettä vaan.  Ainut mikä on niin kisapaikoilla en laittaisi tallin pienintä tyttöä narunpäähän roikkumaan.

Tavoitteista vielä sen verran, että tarkoitus olisi päästä junioricuppia kiertelemään. Ensi kautena mennään vaan "haistelemaan" ja tutkailemaan mikä meno siellä on , eli käydään kisaamassa, mutta ilman sen suurempia toiveita. Sitten sitä seuraavana kautena lähetään ihan tosissaan junnucupin radoille.

Kauhee romaani tuli, toivottavast joku jaksaa lukea. Laitan taas jotaa kivaa pientä loppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti